Mediaseksikäs alapääni
20.00Mä tiedän , että bloggaajien elämä vaikuttaa hyvin, hyvin glamröösiltä. Ja arvatkaa mitä! Se totta vie onkin! Meitähän suorastaan revitä...
Meitähän suorastaan revitään eri paikkoihin. Meidän tunnettavuuttamme halutaan hyödyntää ja shamppanjaillallisia vain satelee. High lyfe, kuvaa kenties elämäämme parhaiten.
Jokainen huippubrändi janoaa saada meikäläisiä puolestapuhujikseen. Asiantuntijuus on siirtynyt valtaapitäviltä meille, ja mielipiteitämme ja näkemyksimme janotaan eri medioissa. Ymmärtäähän sen, olemmehan sentään mielipidevaikuttajia. Aivomme ovat kultaa jne.
Pidä se yksinkertaisena, urpo
20.21On kausia, kun käperryn ajatuksiini liiaksi. Uskon täysillä omiin ajatuksiini – ja se on virhe. Kun on murehtivaisuuteen taipuvainen, ei k...
Kun on murehtivaisuuteen taipuvainen, ei kannattaisi uskoa kaikkea, mitä itse ajattelee. Ihan oikeasti.
Omat ajatukset ovat itsensä ruokkimia, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Kaikki omat kokemukset, tunteet ja tulkinnat, traumatkin, värittävät omia kokemuksia.
Jos salaliittoteoreetikko tai lievä ylianalysoimishäiriö meinaa ottaa liikaa otettaan minusta, palautan mieleeni ns. Occamin partaveitsi -periaatteen. Occamin partaveistä voi kutsua myös yksinkertaisuusperiaatteeksi. Sen mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen ja yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin paras selitys.
Samaa asiaa toitottaa KISS-periaate, eli keep it simple, stupid, ja myös Albert Einsteinin sanonta "kaikesta pitäisi tehdä niin yksinkertaista kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisempaa".
Minulla on myös taipumus ottaa asioita itseeni. Ei suuttumismielessä, mutta jotenkin, että tuo katse, tuo äänenpaino tai tuo teko oli tarkoitettu ihan varmana juuri minulle, koska tuo tyyppi ehkä vihaa minua. Sitä kutsun leikkisästi ylianalysoimishäiriöstä johtuvaksi toistuvaksi murheeseen johtavaksi pohdintailmentymäksi.
En todella tiedä, miksi toisinaan näin käy useammin kuin toisinaan, mutta niin vain käy. Epävarmuus on yksi, mikä saa salaliittoteoreetikon tutkani aktivoitumaan. Useimmiten kuitenkin pystyn pidättäytymään omassa Fuck it all -periaatteessani, jolloin suhtautumiseni moisista, ehkä tarkoitetuista tai ei-tarkoitetuista osoituksista on: ihan sama.
Ja toden totta, kyllä näkisin, että Fuck it all, eli suomeksi vitut-periaatteeni olisi syytä nostaa tuonne Einsteinien ja muiden ajattelijoiden periaatteiden rinnalle. Aivan yhtä hyvä, oikein varteenotettava, minusta.
Kun iso kela sitten pyörähtää, on tosi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan ja kyseenalaistaa ne. Se nimittäin toimii, ihan oikeasti. Se toimii tässä ylianalysoimishäiriössä ja se toimii vaikkapa pelon sekoittamissa tunteissa, ennakkoluuloissa ja kaikessa missä ihminen tuntee kenties tietämättäänkin epävarmuutta.
Jos ei itse osaa pysäyttää omaa kelaa, on tosi hyvä jos ystävä pystyy. Kannattaa uskaltautua kysymään kaverilta ajatuksia omasta ajatuksenjuoksustaan ja ottaa avosylin vastaan omaa ajattelua objektiivisempi kulma. Mutta valitse kaverisi tässä kohtaa hyvin. Joskus liian samaan kallellaan oleva seura saattaa vain voimistaa hataraa vaakakuppiasi ja se kellahtaa aivan väärään suuntaan.
Olipa se sitten niinkin pieniä asioita, kuin miksei joku ole soittanut, toinen ole vastannut sähköpostiin tai kolmas ole tervehtinyt sinua kaupassa, ei se varmaankaan johdu sinusta, vaan kiireestä, sähköpostin roskapostiin hukkumisesta tai ettei sinua ole huomattu kaupassa – tai jostain muusta ihan viattomasta syystä.
Koska usein asioiden selitykset vain ovat yksinkertaisempia, kuin itse luulee.
Mutta kuinka moni voi aina myöntää kallistuvansa aina siihen yksinkertaisimpaan mahdolliseen selitykseen? En minä ainakaan, en ihan aina.
Miksi tämä ajatelumalli on myös nerokas, on sekin, että siinä on toisaalta aivan sama, vaikkei se olisikaan niin yksinkertaista – kun siis puhutaan jostain melko tyhjänpäiväisistä asioista. Koska vaikka se joskus olisikin jotain muutakin, sen voi silti olettaa olevan juuri se viaton vaihtoehto ja itse välttyy turhalta mielipahalta ja ylianalysoinnilta.
Koska mitä sekin sitten mitään hyödyttää? Murehtia asiaa, johon ei itse yleensä voi vaikuttaa?
Joten: Pidä se yksinkertaisena, ja se pysyy yksinkertaisena. Ihanaa, eikö?
(Oman elämänsä Maaret Kallio kuittaa.)
Granola-jäätelökakku ja iltapalakestit pihalla
19.45KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Ingman ja Suomen Blogimedia . Äitienpäivää meillä ei varsinaisesti vietetty – ainakaan perinteiseen mall...
Äitienpäivää meillä ei varsinaisesti vietetty – ainakaan perinteiseen malliin. Olin itse Helsingissä, joten perhe pörhälsi aamulla sinne ja menimme Linnanmäelle. Lintsipäivä oli hauska ja siellä syödyt hampparit ihan riittävä äitienpäiväkattaus. Kotona sain lasten päiväkodissa tekemät söpöt lahjat, mutta niiden lisäksi sain myös yhden melko ihastuttavan mainion yllätyksen.
Kotiintullessa huomasin heti eteisestä, että minun ollessani pois, perhe (lue: mies) oli siivonnut koko huushollin. Sellaisetkin kohdat, joihin minä en ikinä jaksa paneutua. Eteisvälikössä oli ihan vallan tilaa ja minun "kierrätyspisteenikin" oli siivottu. Eli kierrätetty loppuun asti, ei vain siinä oman keittiön sisällä.
Tuli jotenkin olo, että perheeni kaipaisi jotain iloista yllätystä minulta. Olen ollut aika paljon reissussa ja kiireinen, ja jotenkin tällainen hemmottelu tuntui aivan liialta. Tai kenties kaipuu ei niinkään ollut perheellä, vaan minulla tehdä jokin kiva juttu heille.
Kun seuraavana päivänä päätin toteuttaa yllätykseni lapsille, normaalisti oltaisiin kohta valmistauduttu iltapalle, mutta minä kehotinkin lapsia laittamaan kengät jalkaan ja lähtemään meidän pihalle. Asettelin pihapöydän vastapuhjenneiden puunoksien puoliksi varjostamaan ilta-aurinkoon ja kannoin tarjottimella lautaset, lusikat ja servetit pihalle.
Sattuipa naapurikin vielä kävelemään sopivasti pihalle, joten houkuttelimme myös hänet mukaan ilta-auringon jäätelökakkukesteille. Meidän ohi ei ihan noin vain pääse luikahtamaan, jos pihalla on paardit käynnissä, kuulkaas.
Yllätyskakun idea lähti jäätelön yhdistämisestä johonkin ihanaan, vähän erilaiseen yhdistelmään. Itse rakastan granolaa, eli paahdettua mysliä, ja jotenkin sen yhdistämisen raikkaaseen, kylmään jäätelöön houkutteli. Mikä täydellinen kesän herkku! Testasinpa vielä sen maistuvuuden vuorokauden pakkasessa säilyttämisen jälkeen ja itse asiassa se toimi vielä paremmin niin!
Kakku oli ihanan rouskuvaa ja kunnon vanhanajan luomuvanilijajäätelö (Ingmanin uutuusjätski!) yhdessä rapsakan granolan kanssa oli taivaallista. Valmistusaika noin 30 minuuttia ja sitten jätskin takaisin kovettelu pakkasessa sen päälle.
Tämä jälkkäri on helppo kuin mikä, eikä enää tee mieli ostaa tavallista granolaakaan valmiina. Tätä voi tehdä valmiiksi pakkaseen ja tarjoilla kun yllätysvieraat pölähtävät kyläilemään tai lennosta, kun puhelinsoitto tulee.
Itse tehty granola ja granola-jäätelökakku
Granola:4 dl kaurahiutaleita
250 g pähkinäsekoite (esim. pekaani, maapähkinä, pistaasi, hasselpähkinä, cashew jne.)
Kourallinen mantelilastuja
n. 3 rkl tattarijauhoja
Tummaa kookossiirappia (voi korvata hunajalla, mutta tummassa kookosiirapissa on hieman syvempi maku)
Oliiviöljyä paistamiseen
Kanelia
Kardemummaa
1. Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät, mantelin ja tattarijauhot, sekä ripaukset mausteita sekaisin.
2. Laita pannulle öljyä ja pyörittele seosta pannulla.
3. Lisää muutamaan otteesseen kookossiirappia ja pyörittele pannulla. Makua voi testata aina välissä ja lisätä siirappia tarpeen mukaan.
4. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita ja siirappia. VOI myös lisätä ripauksen sokeria, jos siltä tuntuu.
NOIN! Nyt sulla on itsetehtyä granolaa siinä! Tämän jälkeen ei ole mitään tarvetta enää ostaa sitä valmiina. On sairaaaaan hyvää itsetehtynä.
Granolaa
1,5 pkt (eli n. 1100g) Ingmanin Luomu vanilija (tai suklaa) -jäätelöä
1. Levitä irtopohjavuoan (n. 24cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoka kevyesti esim. oliiviöljyllä
2. Painele juuri pannulta tullut granola (puolet määrästä) melko tiiviisti pohjalle.
3. Anna jäätelön sulaa pehmeäksi, jotta se on helppo levittää pohjan päälle ja levitä jäätelö kauttaaltaan.
4. Ripottele vielä loput granolat pinnalle ja laita pakkaseen niin pitkäksi aikaa, että jäätelö on kovettunut kunnolla uudelleen.
Päälle sopii vaahterasiirappi tai paistoonkin käytetty kookossiirappi! Kaupan ulkopuolella oli juuri sopivasti myynnissä pensasmustikoita, joita nappasin mukaan jäätelökakun koristeeksi.
Sikäli mikäli iltapalajätskit aiheuttavat huonoa omaatuntoa, tässäpä aika hyvä syy pieneen armollisuuteen:
Ingman tukee Pelastakaa Lapset -lomakodin toimintaa. Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta yhteiseen lomaan, mutta lomakotitoiminta tarjoaa lapsille omaa lomaa ja virkistystä.
Lomakoti voi olla apuna vanhemmille johtuen vaikkapa koululaisten pitkistä loma-ajoista, vanhempien uupumuksesta tai perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta. Mahdollisuus saada lomakoti lapselle voi tuottaa helpotusta monelle lapsiperheelle.
Voit lukea lisää lomakotitoiminnasta täällä.
JA HEI! Tule tapaamaan mua Helsingissä! Tehdään yhdessä hyvää!
Me olemme Lähiömutsi-Hannen kanssa ensi perjantaina 19.5. jakelemassa luomujäätelöä Ingmanin kärrystä Helsingin keskustassa, Narinkkatorin, Tennispalatsin ja Lasipalatsin huudeilla klo. 14-18! Tulkaa moikkaamaan ja hakemaan ihanat perjantaijäätelöt!
Ingman lahjoittaa Pelastakaa Lapset Ry:n lomakotitoiminnalle euron jokaisesta kuvasta, joka ladataan Instagramiin tunnisteilla #parempaakokoperheelle #ingman ja #luomu. Näyttämällä kuvaa mulle tai Hannelle, saatte suut makiaks koko seurueelle!
Tässä kuuluisi olla jokin nerokas otsikko nukkumisesta
20.00Kun on ollut kolme yötä hotellissa ja palaa kotiin, omaan sänkyyn, omaan ympäristöön, sen vasta kunnolla tajuaa: Minun yöni ovat ihan oikeas...
Olen tiedostanut öiden olevan katkonaisia, mutta se miten katkonaisia ne ovat, tuli jotenkin itsellenikin yllätyksenä.
Ja sitten unohdin sen.
Että en sitten tiedä, voinko suositella vai en moisia hotelliöitä? Tässä kun on yli neljä vuotta jo nukkunut päin helvettiä, on tavallaan pitänyt sitä normaalina. Yhtäkkiä tällainen hyvin nukutun yön mindblowing extreme-kokemus havahduttaa kokonaisten öiden maailmaan ja minun, katkonaisiin öihin normalisoitunut maailmani järkkyy.
Että mihin tästä saa reklamoida? Sinne hotelliin? Liian hyvin nukuttuja öitä? Kuka ottaa vastuun? JA MIKSEN MÄÄ MUISTA SITÄ OIKEAA OTSIKKOA?
Lue myös:
"Jaksaa sitten paremmin taas olla äiti"
Minun yöni
Tapahtui yöllä
Ärsyttävä valittajamuija
Iloisesta sekakäyttäjästä luonnonkosmetiikkaan
8.19KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Mossa ja Suomen Blogimedia . Olen ollut kosmetiikan saralla sellainen ns. iloinen sekakäyttäjä. Välillä market...
Olen ollut kosmetiikan saralla sellainen ns. iloinen sekakäyttäjä. Välillä markettituotteita, välillä jotain olevinaan fiinimpää ja siellä sujuvasti seassa sekalaisia luonnonkosmetiikkoja. Kun aloin käyttää säännöllisemmin kasvorasvana luonnonkosmetiikkaa, tuntui että iho reagoi siihen hassusti. Siihen tai sitten stressiin, joka tuntui juuri alkaneen.
Otsa meni näppylöille ja tuntui, ettei iho ime itseensä kosteutta. Tunne jäi kuivan oloiseksi ja rasva vaikutti jäävän vain ihon pinnalle.
Sopivasti samaan aikaan tuli yhteistyökysely, jossa kysyttiin, kiinnostaisiko minua lähteä testaamaan ohjatusti pohjoismaista Mossa-luonnonkosmetiikkaa. Ohjatusti, eli että katsottaisiin juuri minulle sopivat tuotteet ja saisin ohjeet niiden optimaaliseen käyttöön.
Koska luonnonkosmetiikka oli kiinnostellut, mutten ollut oikein vielä päässyt sisälle sen ihanuuteen, lähdin innolla mukaan.
Ennen tuotteiden testauksen aloitusta menimme oppimaan vähän luonnonkosmetiikasta. Mitä se on, mitä se ei ole, miten se toimii ja mitä myyttejä sen ympärillä on.
Päällimäiseksi minulle jäi mieleen se, miten luonnonkosmetiikan luullaan usein olevan testaamatonta ja huonosti tutkittua. Totuus kuitenkin on, että luonnonkosmetiikkaa on tutkittu siinä missä perinteisiä synteettistäkin ja että luonnonkosmetiikka on turvallista.
Toinen asia, mistä sain suuresti uutta pontta luonnokosmetiikkakokeiluni jatkamiselle, oli tieto, että ihon mahdollinen reaktio ei tyypillisesti johdu luonnonkosmetiikan sopimattomuudesta itselle, vaan siitä, että kun iholle käytetään luonnollisia aineita, se alkaa toimimaan myös luonnollisesti. Että ne mahdolliset vaikkapa näppylät ei johdu oikeastaan luonnonkosmetiikasta, vaan paremminkin aikaisemmin käytetystä "perinteisestä" kosmetiikasta.
Mitä kaikkea sitä onkaan iholleen tunkenut vuosikausia, ja nyt se haluaa ulos. Mutta mikä tärkeintä: se on usein vain väliaikainen reaktio. Ja sen todistin myös ihan itse. Pian ihoni oli taas oma itsensä. Vaan paremmin kosteutettu kuin ennen, koska joku oli minulle oikeat tuotteet valinnut.
Kolmas ja aika hurjakin juttu, mikä jäi mieleen luennolta, oli sellainen "hauska" anekdootti, että iho pystyy uusiutumaan vain 60 kertaa. Siis koko elämän aikana ihon solut uusiutuvat sen verran, ja toisin kuin ajatellaan, vaikkapa sellaiset rajut käsittelyt ihosolujen uusimiseksi ovatkin karhunpalvelus itselle. Ne saattavat heleyttää ihon nyt, mutta aiheuttaa juuri sen mitä sillä yritettiin estää: ihon (ennenaikaisen) vanhenemisen merkkejä. Huh!
Minä en pelkää vanhenemista tai pidä sitä kamalana asiana, enkä ole käynyt tuollaisissa hoidoissa, mutta tämä tuli täysin uutena tietona minulle ja jotenkin halusin äkkiä jakaa sen tiedon kaikille.
Oma kokemukseni luonnonkosmetiikan tehosta on oikeiden tuotteiden löydyttyä hyvä. Rasva imeytyy, kosteuttaa ja tuntuu hyvältä meikinkin alla.
Tuoksu Mossan tuotteissa on ihana. Jotkut tuoksut, kuten vahvat hajusteet ja parfyymit, aiheuttavat minulle päänsärkyä, mutta Mossan tuoksut eivät. Syykin saattaa olla selvillä: Eteeristen öljyjen käyttö, eli luonnolliset tuoksut (vs. synteettiset) eivät kenties ole niin herkistäviä.
Mossan tuotteissa, kuten yleensäkin luonnonkosmetiikassa suositaan luonnonmukaisia, sertifikoituja raaka-aineita. Uhanalaisia kasveja ei käytetä ja geenimuunneltujen raaka-aineiden käyttö on kielletty. Myös raaka-aineiden hankkimisessa on tarkkoja säännöksiä, eikä ne saa saastuttaa ympäristöä tai kuormittaa sitä liikaa. Mossa-tuotteita ei myöskään testata eläimillä.
Mossan tuotteet sisältävät erityisen paljon pohjoismaissa kasvaneiden marjojen aktiiviaineita. Jokaisessa tuotteessa on pohjoisessa kasvaneiden ja täältä kerättyjen marjojen uutteita ja ne sisältävät erittäin runsaasti vitamiineja ja vaikuttavia aineita.
Myös hinta on yksi mielenkiintoinen asia, kun puhutaan kosmetiikasta. Ekana sitä tuppaa ajattelemaan, että hyvä on yhtä kuin hullun kallis, mutta kuten olemme niistä jostain vertailun voittaneista edullisemman pään rasvoistakin nähneet, niin hinta ei ratkaise, vaan se mitä sinne purkkiin on lykätty. Isosti panostettu brändityö itsessään ei ole tae hyvälle kamalle.
Luonnonkosmetiikka ymmärtääkseni on kalliimpaa valmistaa, mutta Mossan avain kohtuullisiin hintoihin on sekä sen tehokkuus raaka-aineiden käytössä – marjat käytetään kokonaan alusta loppuun – että sen riisuttu lookki purnukoissa.
Minun testaamani tuotteet, pari erilaista kasvorasvaa, kasvopuhdistus (misellivesi), kasvopesu, kasvovesi ja vitamiiniöljy, jota voi lisätä kasvorasvan joukkoon lisäkosteuttajaksi, sekä silmänympärysvoide ja vartalovoide maksavat jokainen jotain kympin molemmin puolin. Mielestäni varsin kohtuullisesti, siis. Ei ainakaan pitäisi jäädä hinnoista kiinni luonnonkosmetiikan kokeileminen.
Ja valikoimasta muuten löytyy myös 35+-sarja, eli ns. tällaiselle varttuneemmallekin iholle sopivaa settiä! Tosin itsehän täytän 35 vasta marraskuussa.Hah. Itselläni sen otsakkeen alta on käytössä silmänympärysvoide, misellivesi ja ihana-ihana kasvopesu!
Erityisen koukussa olen Nutritive Antioxidant Day Creamiin, koska a) rakastan sen tuoksua ja b) se kosteuttaa kuivemmankin muijan. Tuntuu kevyeltä meikin alla, eikä meikki lähde liikkumaan ikävästi, kuten ah, niin monissa kasvorasvoissa olen saanut kokea.
Jos tuntuu, että kasvot kaipaavat lisäkosteutta, laitan rasvan joukkoon pari tippaa Vitamin Oil Cocktailia, mikä tuo hieman lisää rasvaisuutta. Sekin sopii noin pienesti annosteltuna rasvan joukossa hyvin meikin alle!
Mossan tyypit haluavat tarjota mahdollisuuden myös teille päästä kokeilemaan omalle iholle sopivia luonnonkosmetiikkatuotteita. Kiinnostaako? Kerro mitä ihonhoitovinkkejä kaipaat! Kerro myös, jos sulla on jotain luonnonkosmetiikasta mielessä ja mihin kaipaisit vastauksia!
Kerro kaipaamasi vinkit viimeistään 15.5. aikana kommentteihin ja osallistut setin arvontaan!
Täältä pääset Sokoksen verkkokaupasta shoppailemaan Mossaa! Siellä on käynnissä kampanja, jossa Mossa on alessa.
Lisäksi Mossaa myyvät Ruohonjuuri ja Prisma sekä hyvinvarustellut luontaistuotekaupat ja luonnonkosmetiikan verkkokaupat kuten Biodelly, Hyvinvoinnin Tavaratalo ja Natural Goods Company.
Edit: Voittaja on Anonyymi nimimerkillä Joia! Onnea! Ja kiitos kaikille osallistuneille!
Kuinka saada kuohuviini kylmäksi ilman jääkaappia? – Neljä keinoa viilentämiseen eräoloissa!
20.07KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Perlage Sgà jo & Suomen Blogimedia . Kesätuulessa hulmuavat koivunlehdet. Paljaita varpaita kutitteleva va...
Tiedättekö mitä? Kesä on ihan kohta täällä.
Siinä missä talven hyggeilyyn kuuluu punaviini, kesän shmökkeilyyn kuuluu kuohuviini. Shmökkeilyllä tarkoitetaan yleisesti kaikkea hatarasti kesän mökkiolosuhteisiin liittyvää: Luonnon siimeksessä hengailua, rantaelämää, eräilyä, puistopiknikeitä, pihajuhlia... Ja oikeasti keksin tämän sanan ihan itse.
Kellekään ei ehkä enää tule yllätyksenä, että minä olen kuohuviinimuijia. Kuohuviinin nauttimiseen assosioituu aina juhlallisuus. Ei välttämättä suuri juhla, mutta jokin skoolauksen arvoinen asia. Uusi työpaikka, iloinen jälleennäkeminen, hienosti hoidettu projekti, syntymäpäivät, nimipäivät, lemmikin nimipäivät... Noh, kyllä te tiedätte!
Rakastan arkea, mutta voi luoja, että rakastan myös juhlaa! Pieniä juhlallisuuden hetkiä, suuria juhlia, mitä tahansa keksittyjä juhlia. Muistatteko vielä toissakesäiset esikoisen metrijuhlat? Niinpä, kyllä minä juhlat keksin!
Shmökkeilyssä haastavinta kuohujuoman kanssa on sen kylmäksi saaminen. Olenkin muina kuohuviinimuijina kerännyt alle neljä vinkkiä, kuinka jäähdyttää kuohari ns. eräoloissa.
Tähän postaukseen valikoitui luonnonoloihin luontevasti linkittyvä italialainen vegaaninen luomukuohuviini: Perlage Sgà jo -prosecco. Viini tulee perheviinitilalta, joka on toiminut saman perheen omistuksessa jo vuodesta 1985. Mutta siitä lisää lopussa.
Kuinka viilentää kuohuviini ulkona? – Neljä "luomua" kylmennystapaa eräolosuhteisiin
(Toimii muillekin juomille.)1. Nakkaa järveen
Tai mereen. Tai muuhun viileään veteen. Mutta älä ilman kiinnityssysteemiä. Äläkä myöskään kirjaimellisesti nakkaa, ettei mene rikki. Nätisti lasket mahdollisimman pohjalle, jossa luonnollisesti on kaikkein viileintä.
Tämä järvikeino on klassikko noin kaikilta mökeiltä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun katiskat ovat täyttyneet juomista. Tosin tämän kuoharin vegaaniseen tyyliin katiskat eivät sovi. Huomioi myös etikettien mahdollinen irtoaminen veteen ja estä se.
2. Märkää ympärille
Tiesitkö, että märkä paperi, esimerkiksi talouspaperi, käsipyyhe tai sanomalehti pullon ympärillä viilentää pullon sisällön? Nopeammin tietysti vielä yhdistettynä viileään paikkaan, jolloin tämän kohdan voi yhdistää kahteen seuraavaan!
Kotioloissa ja muissa sisätiloissa, joissa on jääkaappi, pullon laittaminen märkään paperiin kapaloituna jäähdyttää pullon pelkkää ympäröivää viileyttä rivakammin, mutta ilman jääkaappiakin pärjää, näin:
3. Pullo tuuleen
Kun jääkaappia ei ole saatavilla, pyöräytä pullo vaikka märkään paperiin ja kiinnitä esimerkiksi sukassa puunoksaan ja tuuliseen paikkaan – varjoon, tietysti. Märkä (villa)sukkakin pullon ympärillä ajaa märän paperin asian. Tuuli ja kosteus pullon ympärillä jäähdyttävät juoman!
4. Maahan
Mitä syvempi kuoppa, sitä viileämpi mesta! Märkään paperiin tai kankaaseen käärittynä hautaat pullon kuoppaan ja kohta pullo on kylmä.
Tämä toimii myös jo valmiiksi kylmille juomille hyvänä säilytyspaikkana viileän pitämiseksi.
Ja vaikka tämä tähänastinen listaus siltä kuulostaakin, niin se ei jatku lopuilla Captain Planetin Planeteereilla, muistattehan: Earth, Wind, Water, Fire ja Heart.
Noin! Siitä sitten viilentelyhommiin, eikä eräolot ole enää este skumpan juonnille! Ei tarvitse juoda taskulämpimänä, hurraa!
Hei ja arvatkaa mitä? Perlage Sgà jo on ollut luomua aina: Luonnon kunnioittaminen, luonnon hyvinvoinnin vaaliminen ja luonnonmukaisen viljelyn periaatteet ovat olleet heidän toimintansa kulmakiviä ensimmäisestä päivästä alkaen. Viinillä on myös vegaanisertifikaatti.
Tiedän, että moni ihmettelee, miten viini ei olisi vegaaninen, mutta useissa viineissä käytetään eläinperäisiä tuotteita esimerkiksi viinin kirkastamisprosessissa. Joten jos vegaanius on sinulle tärkeä arvo, tämä viini täyttää myös sellaiset kriteerit.
Miksi Perlage Sgà jo -prosecco on kesään sopivan eräjormailun lisäksi myös varsin toimivaa, on se, että se on myös erinomainen kesäsyöminkeihin, eli grillailuun: Perlage Sgà jo -prosecco on valittu vuosi sitten parhaaksi grilliviiniksi.
Perlage Sgà jo löytyy ihan Alkon perusvalikoimasta. Täältä voit lukea lisää tästä viinistä.
Jos sulla on lisätä vielä hyviä eräviillennyskeinoja, otan mielelläni vinkit vastaan!
Noin yleisvinkkinä kotioloihin, että jääpalat yhdessä veden ja reilun suolan kanssa on erittäin tehokas ja nopea viilennyskeino! Kannattaa testata!
Kyllä kemia on ihmeellistä! Ja kuohuviini!
Kymmenen vuoden Facebook-profiilikuvat
19.42Ei, en kestä. Menin vahingossa katsomaan vanhoja profiilikuviani. Olen piilottanut kaikkein vanhimmat muilta, mutta jättänyt ne sinne – IHAN...
Nyt aion esitellä ne teille. Jokaiselta vuodelta (noin) yksi. Omg...
Fb-profiilikuva vuodelta 2007:
Helmet, jättimäiset neliöaurinkolasit ja perusmökötys. Tyylillä sisään Facebookiin. Tai naamakirjaan, kuten me tuolloin hauskasti sanoimme.
Muistaakseni tätä ennen on ollut yksi kuva, missä poltin tupakkaa. Sen ajattelin pian aika noloksi ja poistin. Ja arvatkaa mitä! Lopetin muuten röökaamisen 2007!
Tässä niin ikään Fb:stä löytämäni kuva alkukesästä 2007, mikä on viimeiseltä illalta röökimuijana:
Vuosi 2008:
Vuonna 2008 tiesin jo, ettei tämänkaltainen touhu ole kestävää ja kehitin Recycle Womanin! Jos siis olette ihmetelleet mikä mun alteregoni on, niin tämä.
Oikeasti tämä oli meidän ravintolan halloween-juhlat. Mulla on muuten vieläkin tuo kahvisäkki tallella. Vois tehdä comebackin. NYT JOS KOSKAAN HÄNTÄ TARVITSEMME!
Vuosi 2009:
Tässä olin erihauskalla tuulella leulkaupassa. Miksi olin siellä? En tiedä. Mutta tämä hassutus ei suinkaan jäänyt tähän. Valitettavasti...
Tuli joulu:
Tuli uusivuosi:
Tuli valmistuminen:
Ja sitten se luoja paratkoon loppui.
MAD PHOTOSHOPSKILLZ JO SILLOIN.
Vuosi 2010:
Vuosi 2011:
Aawwsis. Muina morsiammina siinä.
Ja hei! Tässä tapahtui juhannuksen 2010 ja marraskuun 2011 välissä sellainen +10 kiloa! Ihanaa!
Vuosi 2012:
Ja sitten ei oltukaan enää morsiamia, vaan vaimoja. Kuten kuvasta välittyy. Tunnelmat.
Kuva on otettu loppuvuonna 2011 häämatkaltamme. Tällä reissulla minulta kysyttiin tulivuori Etnalla, olenko raskaana. EN OLLUT. Melko rohkea paikka kysästä.
Vuosi 2013:
Se on 2013 ja tässä välissä sitten ehdin jo ollakin raskaana. Tässä olemme Tukholmassa. Olin aloittanut bloggaamisen muutama kuukausi sitten ja kädestä minua pitelee noin kahdeksankuinen käppänänpentu.
Vuosi 2014:
Vuosi 2016:
No tämä on tämä täältäkin tuttu kuva! Ruissalosta treffeiltä.
Vuosi 2017:
Ja juuri sunnuntaina päivittämäni uusi profiilikuva!
Aika paljon kehittyneempää teknologiaa ja hieman laadukkaampaa kuvaa näyttäsi olevan viimevuosien kuvissa. Muijasta en sano mitään.
Mutta arvatkaa mitä! Tämä on haaste! VAADIN jokaista esittelemään vanhat profiilikuvansa! Nyt on 2017 ja aika moni on ehtinyt olla just sen 10 vuotta jo Facebookissa!
Anna palaa! #profiilikuvahaaste
Voit myös tägää mut somessa, niin löydän kaikkien luo!
Lasten suusta se totuus jne.
17.37Pidempään lukeneet ovat jo kuulleet juttuja kahdesta kummitytöstäni. Toinen on jo täysi-ikäinen – mikä on täysin mahdotonta, sillä itsekin ...