Turkuko muka ruma?
20.52Jos vaikka joku ei vielä sattuisi tietämään, niin minä olen turkulainen. Vaikka Turkua rakkaudella joskus panettelenkin , olen ihan oikeasti...
Kakola. Turussa vankilatkin ovat kauniita. Tavallaan.
Tehdään leivistä taidetta!
20.20KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora & Suomen Blogimedia . Leipä. Voisiko olla arkisempaa asiaa? Vaan NYT tehdään siihen muutos! Kasvi...
Leipä. Voisiko olla arkisempaa asiaa? Vaan NYT tehdään siihen muutos!
Kasvien voimalla -testitiimistä päivää! Viime viikolla tuunattiin Floraa (kuulostaa ehkä inasen pervolta, mutta ei ole pahasti) ja tällä viikolla haasteena oli kehittää Flora-leipä, elikkäs #floraleipä. Tähän yllytän teidät kaikki muutkin kohta mukaan, koska siitä voi voittaa huikean palkinnon, mutta ensin esittelen oman #floraleipäni.
Minä olen hurja leipämuija. Jos voisin, söisin leipää aina vain. Vatsani on eri mieltä, mutta onneksi olen löytänyt kasapäin hyviä gluteenittomia vaihtoehtoja, jotka näyttävät sopivan minulle.
Himoitsen aina, eritoten näin keväisin avokadoa, joten minun leipäni lähti suoraan siitä liikkeelle: Kuha on paljon avokadoa. Lisäksi olen hullaantumut siemeniin, joita on ihana ripotella noin joka paikkaan. Pähkinät ovat toinen, mutta nyt ajattelin siemenien olevan kätevämpiä.
Oletteko nähneet somessa niitä ihania-ihania smoothie bowleja ja puuroja, jotka ovat kuin taidetta? No, minä ajattelin, että ne on jo niiiin 2016 ja päätin, että koristeltu leipä on vuoden 2017 juttu.
Eikä siis lapsille mitään niitä silmät ja suu -hommia, vaan aikuisille! Tällä voi tehdä vaikutuksen niin yökyläilijöihin kuin kahvitteluvieraisiinkin. Ja on oikeasti aika simppeli, mutta näyttävä!
Joten saanen esitellä: minun #floraleipäni, laiskan naisen smoothie bowlin, nevöfoget.
Levitteenä Floran vegaanista margariinia ja leipä on paahdettu gluteeniton vaalea leipä. Omenat ovat tuomassa hapokkuutta ja avokadon päälle tietysti pannaan inasen sitruuna- tai limemehua ja ehdottomasti tiraus suolaa. "Ken ei avokadon päälle suolaa ole pannut, ei ole sen kokonaisvaltaista tyydyttävyyttä saanut", kuten Aristoteleskin sanoi. (Ei kyllä sanonut.)
Ja nyt olisi sitten sun vuoro!
Ideoi oma Flora-leipäsi ja postaa kuva luomuksestasi Instagramiin 13.4. mennessä! Merkitse se hashtagillä #floraleipä.
Osallistumalla kisaan voit voittaa paikan itsellesi ja kahdelle kaverillesi Alex Nurmen kokkikouluun!
MUSTA OIS NIIN IHANAA NÄHDÄ, MILLAISIA LUOMUKSIA KEKSITTE! Luovuus rohkeasti kukkimaan ja kauniiden leipien tekoon!
NAMaste.
Mitä isommat edellä
21.03Voi tuota sisaruutta. Minkälaisia idoleita nuo isommat ovatkaan pienemmilleen! Mielenkiintoista huomata, kuinka jo kaksivuotias ottaa mallia...
Kun lapsi kokonaisia öitä nukkumaan alkoi
20.53Ei kerrota kellekään, ettei langeteta pahaa onnea tämän päälle, mutta meidän kuopus on alkanut näemmä nukkua. Kokonaisia öitä, ihan itsestää...
Vauvana kuopus oli pienen ajanjakson hyvin helppo nukutettava, jonka saattoi vain jättää sänkyynsä. Jos edes yritti hetkeksi istahtaa vierelle, tyttö huikkasi itse heipat. Että niinku meeppä nyt, mää nukun nyt.
Sitten tapahtui jotain, tai oikeastaan ei mitään, mutta lapsi alkoi inhota nukkumaanmenoa. "Ei mennä ukkuu", toisteli jo päivällisen aikaan.
Ennen sitä muutosta lapsi jopa nukkui joitain öitä kokonaan. Mystisen muutoksen jälkeen yöt rikkoontuivat ja tyttö halusi ehdottomasti päästä aina viereen, kun heräsi keskellä yötä.
Ja viereen se aina pääsi. Emme alkaneet taistella vastaan, koska juuri silloin ei jaksanut. Ei silloin, eikä lähes vuodenkaan jälkeen.
Nyt, noin kahden viikon ajan olemme äimistelleet mieheni kanssa yllättävää kertamuutosta. Lapsi menee nukkumaan viimeistään yhdeksän, yleensä kahdeksan aikaan aikaan illalla, ja herää kuuden ja puoli seitsemän välissä. Ei keskellä yötä herätyksiä, ei viereen tulemista, ei inahdustakaan.
Ja nyt sanon sen, mitä ehkä kaikki uniongelmien kanssa painivat vanhemmat varmaan vihaavat: emme tehneet asialle mitään. Noin vuoden päivät otimme viereen nukkumaan kun se halusi – ja nyt se ei enää herää haluamaan viereen.
Mua ihan aidosti vähän jännittää sanoa tätä ääneen, jos vaikka pilaan tämän ihmeen. Ensi yönä se varmaan taas herää ja karjuu viereen.
Yöunet ei ole ainoa muutos. Samaan aikaan kun lapsi alkoi vieroksua nukkumaanmenoa öisin, se ei tykännyt enää päikkärihommistakaan. Jonkin aikaa ehdittiin jo tottua sisäpäikkäreihin omassa sängyssä, mutta niiden mentyä ihan olemattomaksi vaihdoin takaisin vaunuihin.
Vaunuihin se nukahti päiväunille ja nukkuikin oikein hyvin siellä, mutta nukkumaan ei sinne muka menty, vaan kävelylle.
Juuri ennen kuin tyttö alkoi hyväksyä nukkumisen osana luonnollista elämää, myös päikkäreille meno alkoi taas kiinnostella. Kun ennen "kävelylle" lähdettiin pystyselkänojin, koska lapsi ei ollut menossa mielestään lainkaan nukkumaan, nyt lapsen saa laitettua sinne ihan valmiiksi makuuasentoon. Pyysipä tuo vielä vaunujen verhonkin valmiiksi alas, kun yleensä hän on halunnut nautiskella maisemista tuon kävelyn ajan.
Minä en osaa sanoa tähän mitään syytä, että näin on käynyt, mutta kovin kiitollinen olen. Omasta onnistumisessani ja erinomaisuudestani en voi itseäni taputella päähän, mikä tietysti olisi kovin houkuttelevaa aina.
Esikoisella on tainnut myös mennä aika omalla painollaan nämä. Ajan kanssa ja itsellään. Tosin nyt se taas hiippailee meidän väliin, jos herää öisin.
Mutta sellaista se on. Vaiheita, vaiheita vaan!
Lue myös:
Vaihevuodet
Optimistiäidin yö
Yösekoilut, osa 48
Pysäyttäkää painokoneet
Itseäkin naurattaa jo nämä vaiheet nukkumisen (ja kaiken muun) suhteen, kun lukee näitä kaikkia nukkumiseen liittyviä postauksia vuosien varrelta. Huhhuh, vaiheita ON RIITTÄNYT.
Eheyttävä matka
20.43Lapsi itkee laivan buffassa. Tunnen valtavaa empatiaa sekä lasta että sen vanhempaa kohtaan. Samalla olen vähän helpottunut, että se en ol...
Samalla olen vähän helpottunut, että se en ole minä siinä tilanteessa.
"Ainiin, nythän meidän ei tarvitsekaan hakea vuorotellen näitä ruokia, vaan voidaan kaikki mennä yhdessä!" hihkumme kun menemme syömään. Kaikki saavat syödä yhtäjaksoisesti ilman keskeytyksiä. Kerätä lautaselle vain omaan suuhun menevät ruoat. Nousta pöydästä hakemaan karkuun juoksevan taaperon sijaan korkeintaan uuden lasin viiniä.
Kun viime syksynä teimme kolmen äidin ja seitsemän (7!) lapsen yhteismatkan syksyllä Skidit-risteilylle Tukholmaan, päätimme matkan jälkeen leikkisästi, että seuraava matka tehdään ihan vain aikuisten kesken. Alla oli muun muassa tilanne, jossa minä olin juuri pillahtanut pitkän reissun jälkeen kyyneliin säikähtäessäni lasten kanssa tapahtunutta läheltä piti -tilannetta terminaalin rullaportaissa.
Reissu oli oikeasti tosi kiva, mutta onhan niissä ne muuttujansa. Sellaista se pienten lasten kanssa välillä on, ja se on ihan ok.
Puolivitsistä toteutukseen ei mennyt kauaakaan, kun Tiina oli jo järjestänyt meille matkan.
Äitien oman matkan.
Ja aika erilainen matka se olikin.
Kun syksyllä käytimme 10 minuuttia hisseihin jonottamiseen päästäksemme metrotunneliin, koska rattaat, nyt saatoin vain kävellä rullaportaisiin. Tuosta nuin vain! "Miten helppoa elämä voi olla!" mietin ihan aidosti siinä hetkessä.
Tai kun metroon noustessa jokainen matkalainen osasi itse kulkea turvallisesti laiturilla, astua metroon sisään ja poistua ulos oikealla asemalla. Kukaan ei juossut väärään suuntaan, meinannut eksyä joukosta tai kävellyt liian lähellä raiteita.
Tai kun Tukholman päiväreissulle ei tarvinnut ottaa mukaan vaihtovaatteita tai vaippoja, ja ruokapaikan saattoi valita ihan vain fiilispohjalta, eikä sen, mahtuuko sinne kahdet lastenrattaat. Kartalta ei etsitty leikkipuistoja ja Junibackeneita, vaan vaatekauppoja ja kivoja ravintoloita.
Eikä kukaan huomannut just nyt olevan niin kova pissahätä, että se tuli jo housuun.
Paitsi, että yhdessä kohtaa mulle tuli kyllä niin kova pissahätä, että jouduin juoksemaan äkkiä lähimmän ravintolan vessaan. Se johtui siitä, että mua nauratti ihan kamalasti meidän jutut.
Henkilön Minni Väärä (@minnihei) jakama julkaisu
Että jotain hyvin eheyttävää tässä matkassa oli.
Kun voi huolehtia vain ja ainoastaan itsestään. Kuunnella vain omia tarpeitaan. Jutella vain aikuisten juttuja.
Ja mennä niitä rullaportaita pitkin, koska voi.
Sitä kun ei aina edes tajua, kun elää tätä omaa, juuri sitä lastenrattaista ja pissahätäistä arkeaan joka päivä. Että kuinka aika hemmetin vaivatonta on olla vastuussa välillä vain itsestään – ja vielä hyvässä seurassa.
Kiitos matkasta Tiina ja Minni! Ensi kertaan! (Lapsilla tai ilman!)
Itse tehty margariini & Kasvien voimalla -testitiimi esittäytyy
13.33KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Flora & Suomen Blogimedia. Oletteko koskaan tehneet margariinia? Onko sitä edes mahdollista tehdä itse? ...
Itse tehdyn margariinin ohje:
Myös Flora-margariinin voi tuunata! Yrttejä ja mausteita rohkeasti sekaan ja leivänpäällinen saa aivan uuden ulottuvuuden!
8 syytä, miksi jokaisen pitäisi kuunnella Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart
20.26Tänään olin aamulla Pendolinossa matkalla Turusta Helsinkiin, kun minut yllätti ikävä matkapahoinvointi. Nuo pikavuorothan menevät jo...
Tänään olin aamulla Pendolinossa matkalla Turusta Helsinkiin, kun minut yllätti ikävä matkapahoinvointi.
Nuo pikavuorothan menevät jotain 700 kilometriä (noin) tunnissa, joten ne myös heiluvat oikein mukavan ikävästi. Kun sitten läppäriltä lukee samaan aikaan tekstiä, se saattaa aiheuttaa melkoista värinää aivojen pahoinvointisentterissä (täysin virallinen termi).
(Tässä kohtaa voit laittaa sen jo taustalle soimaan.)
8 syytä miksi jokaisen pitäisi kuunnella Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart:
1. Sitä ei voi olla laulamatta mukana
Eikä sitä varten edes tarvitse osata oikeita sanoja. Tunteella vaan. Kaikki Snapchat-seuraajani ovat saaneet sen jo muutaman kerran nähdäkin. Anteeksi siitä.
Anteeksi myös muut junamatkustajat tänään.
Jos joskus joudun (pääsen) mukaan lip sync -kisaan, aion niin vetää tämän ja rokata kuin Bonnie vuonna -83 konsanaan.
Jos siis olen siihen mennessä oppinut ne sanat.
Sitä ei ole kiistäminen.
Oikeesti. Just kuuntelin tätä kirjoittaessa.
KOKEILE VAIKKA. Jossain muijien bileissä. Toimii satavarmana. Myös miesten, vaikkei ne sitä myönnäkään.
Okei en tiedä mitä toi sana tarkoittaa, mutta jotenkin niinku tunnen sen.
Mitä kaikkea ne kyntteliköt, pöytäliinaa repivät illallisseurueet, kiiltäväsilmäiset kuoropojat ja ninjat (NINJAT?!) siinä tekevätkään? En tiedä, mutta se on nerokas.
Noniin! Kyllä siinä niitä jo olikin! Ei muuta kuin ONCE UPON A TIME I WAS FALLING IN LOVE, BUT NOW I'M ONLY FALLING APART.
Ai että. Täydellinen ystävänpäivän biisi.
...keski-ikäisille katkeroituneille naisille.
...kuten minä.
Seuraavaksi pureudumme Bonnie Tylerin Holding out for a hero -kipaleeseen. Siitä miehenikin myöntää tykkäävänsä. Ironisesti muka, mutta kyyyllä se tykkää oikeasti.
Narttuihmisen tulee pysyä kotona!
21.03Juuri saamamme tiedon mukaan työelämä ja vanhemmuus ei sovi yhteen. On valittava joko tai. Ah, sanoimmeko vanhemmuus ? Tarkoitim...
Viime päivinä puhututtaneen ex-kiekkovaimon mukaan äitiyden ja työn yhteensovittaminen on täysin idioottimainen harha.
Mahtavia retrolöytöjä yhteen kerättynä – Kontti-kierrätystalon Retropäivät tulevat!
20.30KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Suomen Punaisen Ristin Kontti-kierrätyskeskus ja Suomen Blogimedia . Tutun näköinen astia lapsuudesta! Ka...
Ah, nostalgiaa.
Oletteko olleet joskus tilanteessa, että löydätte jonkin teidän lapsuudestanne tutun tuotteen ja ilahdutte siitä älyttömästi? Kuinka hyvä fiilis voikaan tulla suloisista kahvikupeista, joista muistaa aikuisten juoneen aina mummolassa kahvit, tai kuinka aarteelta voi tuntua, kun löytää juuri samanlaisen lelun, kuin itsellään oli lapsena.
Nostalgia sananmukaisesti tarkoittaa koti-ikävää tai kotimaan kaipuuta. Yleisesti sitä käytetään tarkoittamaan tarkoittaa menneen ikävöintiä.
Muistelemme lempeällä kaiholla vanhoja aikoja, sisustamme kotiamme vanhoilla, kenties lapsuudenkodistamme löytyneillä tavaroilla ja tasaisin väliajoin pukeudumme entisaikoijen muoteja mukaillen.
Mutta mikä nostalgiassa sitten viehättää?
Siinä on jotain turvallista ja hektisenä aikana se edustaa tiettyä pysyvyyttä. Se kertoo tarinaamme ja luo juuremme näkyviksi.
Ja koska ihminen tarvitsee juuria ja kaipaa tarinaansa, miten ollaan tultu sieltä tähän, tietynlainen entisen ajan ihannointi tuntuu hyvältä. Se selittänee, miksi eri aikakausien trendit nousevat tietyille ikäryhmille uudelleen käyttöön – kuten nyt vaikka vahva retrohenkisyys sisustuksissamme.
Minä rakastan sitä hetkeä, kun tekee jonkin mahtavan löydön kierrätyskeskuksesta tai vanhan tavaran liikkeestä. Viimeisin kalustelöytö oli retrotuoli ja sitä edellinen upea, upea lipasto Nauvosta. Retrotuolia lähdin etsimään vartavasten, lipaston löysin tuurilla.
Tuolin vuoksi ajettiin kaupasta ja kaupungista toiseen, ja silti oli suoranainen ihme, että se todella löytyi, kun sitä hakemaan lähdin. Yleensä tuntuu, että aina kun oikein etsimällä etsii, ei sitä oikeaa varmana löydy. Kadehdinkin aina tyyppejä, jotka vain löytävät jostain roskalavalta jotain vanhaa tanskalaista huippudesigniä. EI NIIN VOI OIKEASSA ELÄMÄSSÄ KÄYDÄ.
Kävin viime viikolla etukäteisihastelemassa Suomen Punaisen Ristin Kontissa torstaina 9.2.17 alkaville Retropäiville esille pantavia aarteita. Kontin Retropäiviä varten on otettu sivuun ihmisten lahjoittamia menneen ajan parhaimmistoa, ja nyt ne herkut tarjoillaan torstaina alkavilla Retropäivillä kaikissa Punaisen Ristin Kontti-kierrätystaloissa ympäri Suomea.
Esimerkiksi kuvissa näkyvät ihanat Arabian kahvikupit on Turun pisteessä hartaudella ja rakkaudella kerätty, jotta tarjolle on asettaa yksittäisten kuppien sijaan kerralla suurempi määrä (näissä kuvissa noin puolet kaikista). Miten nerokasta! Joku, joka haluaa juuri noita kuppeja sarjan, saa ne ilman kauheaa ravailua ympäri kierrätyskeskuksia!
Ja mitä vertailin internetwebsin hintoihin, kuppi-tassiparit ovat yli jopa puolet edullisempia Kontissa!
Kontti itsessään on paikka, johon voi lahjoittaa hyväkuntoista, ehjää tavaraa, jotka sitten Suomen Punainen Risti myy eteenpäin kierrätystaloissaan. Sen tuotosta 50 prosenttia menee Punaisen Ristin paikalliseen ohjelmatyöhön, 25 prosenttia Punaisen Ristin katastrofirahastoon ja 25 prosenttia Kontti-ketjun kehitystyöhön. Lisäksi Kontti työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden koulutkseen.
Minä ostin Kontista kuvissa näkyvät retrokattilat, maatuskat ja kuopuksen villapaidan. Hypistelin myös ihanan värikkäitä retrokankaita ja haaveilin muutamista lisäkalusteista (pari helmeä tuolia löytyi ja tuo ylhäällä kuvassa näkyvä pikkutaso), mutta realiteetit tulivat vastaan.
Vaikka kuinka uskon osaavani mitä vain jos vaan yritän, on meillä nytkin kaapissa Marimekon ihania retrokankaita, joille en ole kymmenessä vuodessakaan tehnyt mitään – koska en osaa. Kalusteitakaan alati ahtaammaksi käyvään asuntoomme ei enää mahdu. Ei, ennen kuin jotain on myyty pois, tai lahjoitettu vaikka Konttiin.
Lisäksi olisin todella halunnut suurena kuppifanina nuo kaikki Arabian suloiset kupit meille, mutta niitä ei meille vasta mahdukaan! Nytkin kaapissa on yli 40 muumimukia, joita vain lapsemme käyttävät. Äkkiä laskettuna eri tusinoita tai puolitusinoita on ainakin viittä eriä sarjaa Arabiasta, Marimekkoon ja ihan johonkin Indiskaan...
Joten voitteko pliis käydä ostamassa nuo kaikki ihanuudet puolestani torstaina pois! Samalla teette hyvää – niin monella eri tasolla.
Retropäivät järjestetään jokaisessa Kontti-kierrätystavaratalossa 9.-11.2.2017.